Kun ulkokentät aukeavat touko-kesäkuun vaihteessa, moni suomalainen tennispelaaja huomaa, että hallissa opittu peli ei siirry sellaisenaan ulos. Tämä artikkeli auttaa harrastajaa, kilpapelaajaa ja junioria tukevaa vanhempaa ymmärtämään, miten Suomen ulkokentät eroavat toisistaan, miten kentän kunto vaikuttaa peliin ja miten varusteet kannattaa sovittaa lyhyeen, noin 4-5 kuukauden kauteen. Hyöty on suora: vähemmän liukastumisia, vähemmän turhia ostoksia ja nopeampi sopeutuminen ulkopeliin.
Suomessa tennistä pelataan pääosin sisällä. Noin 30 000 harrastajasta valtaosa viettää lokakuusta huhtikuuhun kovahallissa tai matolla, joten ulkokausi on monelle lyhyt poikkeus. Juuri siksi siihen kannattaa valmistautua.
Suomen ulkokentät pinnoittain
Suomalaisilla ulkokentillä on kolme pääpintaa. Kaikkia kolmea löytyy niin Helsingistä ja Tampereelta kuin pienemmiltäkin paikkakunnilta Pohjois-Suomea myöten.
Hiekkakenttä eli punamurska- tai tiilimurskakenttä on perinteisen seuratenniksen pinta. Pallo hidastuu ja pomppaa korkealle, ja pelaaja liukuu lyönteihin. Hyvin hoidettu hiekkakenttä on nivelille armollisin pinta, mutta se vaatii päivittäistä huoltoa.
Tekonurmi hiekkatäytteellä on yleistynyt Suomessa nopeasti, koska se kestää sadetta ja vaatii vähemmän työtä kuin hiekka. Pinta kuivuu sadekuuron jälkeen nopeasti, ja kenttä voidaan avata keväällä aiemmin kuin hiekkakenttä.
Ulkokovapinta eli akryylipinnoitettu asfaltti on nopea ja tasainen. Pinta rasittaa niveliä ja kenkiä enemmän kuin hiekka, mutta pomppu on ennustettava. Monella kaupunkien ja koulujen kentällä pinnoite on kulunut, jolloin pallo pomppaa epätasaisesti ja halkeamissa kasvaa sammalta.
Pintojen ominaisuuksista ja historiasta löytyy lisää taustaa artikkelista tenniksen kenttäpinnat – ruoho, hiekka ja kova.
Myytti: tekonurmi pelaa kuin Wimbledonin ruoho
Tämä väärinkäsitys elää sitkeästi. Hiekkatäytteinen tekonurmi ei pelaa lainkaan kuin aito ruoho. Ruohokentällä pallo liukuu matalana ja nopeana, mutta tekonurmen hiekkakerros jarruttaa palloa, ja pomppu on usein lähempänä hidasta kovapintaa tai jopa hiekkaa.
Ratkaiseva tekijä on täytehiekan määrä. Kun hiekkaa on vähän, pallo luistaa ja pomppu jää matalaksi. Juuri hiekoitetulla kentällä pallo taas hidastuu selvästi. Sama kenttä voi siis pelata eri tavalla toukokuussa ja elokuussa.
Kentän kunto ratkaisee enemmän kuin pinta
Kokenut valmentaja katsoo ulkokentällä ensin kentän kuntoa ja vasta sitten pintaa. Kuiva, harjaamaton hiekkakenttä on kova ja liukas, ja siinä pallo karkaa. Liian märkä hiekkakenttä taas kerää kenkiin paakkuja, ja pomppu kuolee.
Hiekkakentän ihanteellinen kosteus on sellainen, että pinta tummuu hieman mutta ei jää kengän pohjaan. Helteellä kenttä kannattaa kastella ennen peliä ja joskus vielä erätauolla. Monessa seurassa tämä on pelaajan oma tehtävä, ja kastelu kuuluu vuorosäännöissä samaan listaan kuin harjaus.
Pelin jälkeen kenttä harjataan laahusmatolla koko alueelta ja viivat puhdistetaan viivaharjalla. Tähän kuluu 5 minuuttia. Jos kenttä jätetään harjaamatta, seuraava vuoro pelaa kuoppien ja kenkien jälkien päällä.
Tekonurmella huolto on kevyempää, mutta täytehiekka kasautuu vuosien mittaan takarajan taakse ja syöttöalueen kulmiin. Kun nukka paistaa läpi, pinta on liukas. Ulkokovapinnalla tärkeintä on pitää kenttä puhtaana neulasista, lehdistä ja hiekasta, koska irtohiekka kovan pinnan päällä on yksi pahimmista liukastumisen syistä.
Sää muuttaa pallon ja mailan käytöksen
Suomen kesä tarkoittaa toukokuussa 8-12 asteen aamuja ja heinäkuussa parhaimmillaan yli 25 asteen iltapäiviä. Kylmässä painallisen pallon sisäpaine laskee, jolloin pallo tuntuu raskaalta ja kuolleelta. Lämpimällä pallo lentää pidemmälle ja nopeammin.
Kilpapelaaja huomaa saman myös kielissä. Kylmällä polyesterikieli jäykistyy, ja moni laskee ulkokauden alussa kireyttä 1-2 kg, esimerkiksi 24 kilosta 22-23 kiloon. Helteellä tilanne kääntyy: pallo karkaa helpommin, ja hieman kireämpi kielitys palauttaa kontrollin.
Kosteus ja hiekka kuluttavat myös palloja. Hiekkakentällä pallon huopa kerää punamurskaa ja painuu raskaaksi, joten kovaa harjoittelevalle neljän pallon purkki (noin 6-10 €) kestää 2-3 pelikertaa. Pallojen käytöksestä vaihtelevissa oloissa kerrotaan tarkemmin artikkelissa tennispallot säänvaihteluissa – kosteus ja kylmä.
Kengät ulkokentän mukaan
Hallikenkä ei ole ulkokenkä. Kovahallin sileäpohjainen kenkä liukuu hiekalla hallitsemattomasti ja kuluu ulkokovapinnalla nopeasti.
Hiekkakentälle tarkoitetussa kengässä on kalanruotokuvio, joka pitää kiinni ja päästää hiekan irti. Hinnat liikkuvat yleensä 90-160 €:n välillä esimerkiksi Asicsin, Babolatin, Wilsonin ja Adidasin malleissa. Pohjan kuviosta lisää artikkelissa hiekkakentän tenniskengät – pohjan kuvio ja liukuminen.
Tekonurmelle suositellaan usein omaa omni-/clay-pohjaa, mutta poikkeus on yleinen: moni harrastaja pelaa sillä hiekkakenttäkengillä täysin hyvin. Ulkokovapinnalle taas tarvitaan kestävä all court -pohja, jolle valmistajat lupaavat usein kulutustakuun.
Yleisimmät virheet ulkokauden alussa
Ulkokauden ensimmäisillä viikoilla toistuvat samat virheet:
– Hallikengillä pelataan hiekalla, ja nilkka kääntyy ensimmäisessä sivuttaisliikkeessä.
– Hallissa käytettyjä, jo paineensa menettäneitä palloja viedään ulos, ja koko kentän tuntuma vääristyy.
– Kielitys jätetään talven kireyteen, vaikka sää ja pallo ovat muuttuneet.
Neljäs virhe liittyy kärsivällisyyteen. Hallipelaaja yrittää lopettaa pallorallit yhtä nopeasti kuin kovalla pinnalla. Hiekalla sama lyönti palaa takaisin, ja ensimmäiset 3-4 pelikertaa kannattaa käyttää rytmin hakemiseen eikä tulosten seuraamiseen.
Kauden suunnittelu tenniskaupan kanssa
Tenniskaupat täydentävät ulkokauden valikoimaa yleensä huhti-toukokuussa. Silloin saatavilla on parhaiten hiekkakenttäkenkiä, kilpapalloja suurina laatikoina ja uusia kielimateriaaleja. Sulkapallovarusteet kannattaa etsiä sulkapallokaupoista ja yleisvarusteet urheilukaupoista. Tenniskaupan vahvuus on tennis ja sen lähilajit padel ja squash.
Kilpapelaaja, joka pelaa kesän aikana useita STL:n ulkoturnauksia, kielittää mailansa tiheämmin kuin talvella. Polyesterikieli voi menettää jännityksensä jo 10-15 pelitunnissa, ja hiekan hankaus kuluttaa kieliä tavallista nopeammin.
UKK
Milloin Suomen ulkokentät avautuvat?
Useimmat avautuvat touko-kesäkuun vaihteessa, kun routa on sulanut ja hiekkakenttä on kunnostettu. Tekonurmi- ja kovapintakentät voivat aueta jo toukokuun alussa. Kausi päättyy tyypillisesti syyskuun lopussa.
Tarvitsenko eri kengät hiekalle ja tekonurmelle?
Harvoin. Hiekkakentän kalanruotopohja toimii useimmilla tekonurmikentillä hyvin. Erilliset kengät tarvitaan lähinnä ulkokovapinnalle, jos pelaa sillä säännöllisesti.
Pitääkö kielten kireyttä muuttaa ulkokaudeksi?
Ei pakko, mutta se kannattaa kokeilla. Viileällä kelillä 1-2 kg löysempi kielitys palauttaa pallotuntumaa, kun taas helteellä hieman kireämpi kielitys parantaa kontrollia.
Ulkokauden muistilista lyhyesti
Lyhyt kesä palkitsee valmistautuneen pelaajan. Tarkista ennen ensimmäistä ulkovuoroa kengän pohja, uusi pallopurkki ja kielityksen kireys. Opettele hoitamaan kenttää: kastele helteellä ja harjaa aina pelin jälkeen.
Pidä mielessä, että pinta kertoo vain puolet. Saman seuran kaksi hiekkakenttää voivat pelata täysin eri tavalla, jos toista kastellaan ja toista ei. Kun kentän kunto, pallot ja kengät ovat kohdallaan, muutaman ulkokuukauden aikana pelin kehittyminen näkyy nopeasti myös talven hallikaudella.